Suomen korkeimmat danit

Jorma Kivinen, 8.dan Hiroyasu Tanayama 7. dan Kyösti Korpiola, 7. dan Seppo Myllylä 7. dan Jaakko Saari, 7. dan Jaana Ronkainen 6. dan Marita Kokkonen 5. dan Anne Åkerblom 5. dan

Dan- ja judoetiketti

Mustan vyön judokan tehtävänä on toimia lajinsa ja sen periaatteiden sekä arvojen opettajana, edustajana ja puolustajana. Mitä korkeampi dan-arvo, sitä suurempi tämä vastuu on. Tämä rooli edellyttää judon periaatteiden ja harjoittelutapojen tuntemusta ja nöyryyttä jatkuvaan oman osaamisen kehittämiseen. Judon käytännön toteutustavat elävät kunkin ajan vaatimusten mukaisesti (vrt. kilpailusääntöjen muutokset), ja danin tulee pystyä sekä säilyttämään judon alkuperäiset ja pysyvät periaatteet että soveltamaan niitä kulloiseenkin tilanteeseen.

Judo on koulutusjärjestelmä, jossa koulutetaan ihmisiä kehittämään itseään ja menestymään elämässä. Menestykseen ei ole tietä, menestys on tie.

Judohengen mukainen käyttäytyminen

Judokan ominaisuuksiin kuuluvat itsensä hallitseminen, puhtaus, kuri sekä määrättyjen muotojen noudattaminen. Vapaaehtoisen, ulkoisen kurin avulla saavutetaan vähitellen tärkeämpi, sisäinen kuri ja hallinta, henkinen kehittyminen.

Judoetiketti

Judoa harjoitellaan dojolla, harjoitussalilla. Sana dojo merkitsee alun perin viisauden ja itsetutkiskelun paikkaa. Siksi dojolle ja tatamille tullaan kunnioittaen harjoittelupaikkaa sekä toisia judokoita ja siellä noudatetaan tiettyjä käyttäytymismuotoja.

Kohteliaisuus

Kohteliaisuus kuvaa judokan kunnioitusta sekä harjoiteltuja sisältöjä että harjoittelukumppaneita kohtaan. Kohteliaisuus ilmenee mm. kumarruksena dojolle ja tatamille tultaessa ja sieltä poistuttaessa sekä harjoituskumppanille.

Harjoitusten alussa judokat keskittyvät opettajan johdolla polvi-istunnassa tulevaan harjoitukseen unohtaen kaiken muun. Polvi-istunnan lopuksi opettaja (sempai, sensei) ja oppilaat kumartavat toisilleen, mikä kuvastaa sitä, että oppilaat haluavat noudattaa ja seurata opettajan ohjeita.

Harjoituksen lopussa palataan polvi-istuntaan opettajan eteen. Keskitytään ajatukseen, että opiskelujakso on ohi ja on aika palata muihin askareisiin. Loppukumarruksella osoitetaan kiitollisuutta opettajalle saadusta opetuksesta ja oppilaille vastaavasti kiitokset hyvästä harjoittelusta.

Asenne

Asenne harjoitteluun ratkaisee harjoittelun tehokkuuden.

Ennen harjoituksia virittäydytään ”tunnelmaan”, pyritään positiiviseen asenteeseen ja puhdistetaan mieli negatiivisista ajatuksista. Käytännön puhdistautumista on hygienian kannalta oleellinen jalkojen pesu ennen dojolle tuloa, mutta sillä on myös symbolinen merkitys: henkinen valmistautuminen harjoitukseen. Hygieniaan liittyy myös judogin pitäminen puhtaana ja ehjänä.

Harjoituksissa judoka ei puhu turhaan ja osoittaa siten edistyneensä ja hallitsevansa itsensä. Judoka suorittaa tehtävät tinkimättä aina parhaan kykynsä mukaan, osoittaen olevansa sitkeä mieleltänsä ja hallitsevansa fyysisen väsymyksen.

Judon vyöarvot on jaettu hierarkkisesti taitojen mukaan erilaisiin ryhmiin. Vyöarvo ilmaisee osaamisen tason. Ylemmän vyöarvon omaavan velvollisuus on neuvoa alempia vöitä.

Judokalta vaaditaan hierarkiassa ylöspäin mentäessä yhä suurempaa henkistä kypsyyttä, minkä hän saavuttaa fyysisten taitojen kasvaessa ja käytännön antamien yksilöllisten kokemusten ja elämysten kautta.

Fyysisen harjoittelun kautta opittu siirtyy elämänasenteeksi kanssaihmisiä ja itseä kohtaan.


Judon periaatteet

Jigoro Kanon mukaan judon harjoittelun päätavoitteena on henkinen kasvu, eikä tappavan taistelutaidon kehittäminen kuten perinteisissä taistelulajeissa. Kanon tavoitteena oli luoda liikuntamuoto, jolla olisi itsepuolustuksellista ja kasvatuksellista merkitystä.

Kano loi judon kolme pääperiaatetta, jotka ovat
- joustamisen periaate
- maksimaalisen tehon periaate
- yhteisen hyvän periaate

”Ju” merkitsee joustamista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että judoka olisi voimiltaan heikko, vaan hän tuntee tehokkaimmat tavat voimiensa ja taitojensa käyttämiseksi. Voiman käyttö ei ole pahasta, vaan sen tuhlaus.

Maksimaalisen tehon periaatteen mukaan judoka pyrkii aina suuntaamaan henkisen ja fyysisen voimansa niin, että saavutetaan mahdollisimman hyvä lopputulos. Tärkeitä ovat sekä oikea-aikaisuus että oikealla hetkellä käytetty maksimaalinen voima ja teho.

Yhteisen hyvän periaatteen mukaisesti judokat, vaikka kaikin voimin yrittävät voittaa toisensa, kuitenkin pyrkivät kehittämään toinen toisiaan. On oltava kova itseään, ei muita kohtaan.

Jigoro Kano selitti judon tarkoitusta kolmen kulttuurin periaatteella, jonka mukaan harjoittelulla pyritään seuraaviin päämääriin:

Rentai ho. Parhaimman mahdollisen fyysisen kunnon saavuttaminen.

Shobu ho. Parhaimman mahdollisen kilpailutaidon saavuttaminen.

Shushin ho. Henkisen kehityksen saavuttaminen.

Judon päätavoite on kolmen kulttuurin periaatteen mukaan ihmisen henkinen kasvu. Fysiikan ja kilpailutaidon kehitys ovat keinoja henkisen kasvun saavuttamiseksi. Kilpailut ovat oleellinen osa judoa, jokaisen judokan tulisi kilpailla mahdollisuuksiensa mukaan. Kilpailut ovat yksi teknisen taidon ja mielen hallitsemisen mittari. Kilpailujen voittaminen ei ole itsetarkoituksellista, osallistuminen omalla maksimaalisella teholla on viime kädessä tärkeämpää.

Jigoro Kanon viisi ohjetta judon harjoitteluun:

• Havainnoi jatkuvasti tarkoin tilannetta, toisten toimintaa ja ympäristöäsi.
• Ota aina aloite kaikessa, mitä teet.
• Harkitse kokonaisvaltaisesti, toimi päättäväisesti.
• Tiedä, milloin lopettaa.
• Säilytä tasapaino.


Joustamisen periaate

Termi ”ju” viittaa joustamiseen. Joustamisen periaatteen ajattelun mukaisesti asiat otetaan sellaisina kuin ne ovat – tunnistetaan ja tunnustetaan asiaintilan perimmäinen luonne.
Judo perustuu joustamiseen (ei-pakottamiseen), siihen että lähtökohdaksi otetaan se, mikä väistämättä, luonnollisesti jo on olemassa tai tapahtumassa. Oman voiman käytöllä ei vastusteta toisen voimaa, vaan päinvastoin: toisen voima otetaan lähtökohdaksi sekä kanavoidaan ja hyödynnetään sitä omien tavoitteiden saavuttamisessa.

Joustaminen on judon keskeinen toiminnallinen periaate. Tunnettu esimerkki on puu, joka taipuu tuulen suuren paineen alla: taipumaton puu ei kestä vaan katkeaa, kun taas joustava puu kestää ja palautuu tuulen voiman mentyä ennalleen.

Periaate on yhtä toimiva sosiaalisessa kuin fyysisessäkin kontekstissa. Usein saadaan parempi lopputulos, jos esim. ihmisen kiihtymys koetun vääryyden hetkellä ensin otetaan vastaan ja hyväksytään – ja vasta sen jälkeen koetetaan (yhdessä) suunnata tätä henkistä energiaa ja löytää tilanteeseen sopivia ratkaisuja.


Maksimaalisen tehon periaate

Maksimaalisen tehon periaatteen mukaan tehokkain tie tavoitteen saavuttamiseksi on suunnata suoritukseen määrältään tarpeellinen henkinen ja fyysinen energia oikealla hetkellä. Voidaan puhua myös optimaalisen voiman käytön periaatteesta: käytetään se määrä voimaa tai ponnistusta, joka tarvitaan halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi. Voimme siis loogisesti puhua esim. optimaalisesta voimasta ja maksimaalisesta tehosta.

Taitavalle judolle on tunnusomaista keskittyminen, energian käytön kontrollointi ja sen hallittu suuntaaminen sekä liikkeiden taloudellisuus: ei tehdä turhia liikkeitä, jos päämäärä voidaan saavuttaa vähemmällä energialla tai jos voiman käyttö tai liikkuminen ei edistä mitään tavoiteltavaa päämäärää. Kun päämäärä on selvä, pyritään salamannopeaan, räjähtävään energian vapauttamiseen.


Yhteisen hyvän periaate

Judoharjoittelussa yhteisen hyvän periaate on keskeisellä sijalla. Judossa on kysymys sekä judotaidon kehittymisestä että kasvamisesta ihmisenä. Judossa korostuvat toisen kunnioitus ja se, että ihmiset oppivat toisiltaan. Kukaan ei voi oppia judoa yksin!
Yhteisen hyvän periaatteen mukaisesti ihmiselämän tavoitteena tulee olla yhteisen hyvän edistäminen ja eettinen toiminta.

Kaikki judokat voivat oppia toisiltaan. Tärkeä yhteisen hyvän periaatteen käytännön sovellus on, että oppimista tapahtuu sekä opettajalta oppilaalle, myös oppilailta opettajalle. Judon keskeisiin lähtökohtiin kuuluu, että jokainen jakaa osaamistaan muille.